Esittelyssä matkamies Salisali

Matkustelu on minulla verissä. Äitini lähti nuorena jo reissailemaan, eikä sen jälkeen Suomessa pysynyt. Edes lapsen (isoveljeni) syntymä, ei häntä pysäyttänyt. Hän tutustui reissussa nuoreen Espanjalaiseen mieheen, joka valmisti nahkavaatteita ja soitti kitaraa. Yhdessä he päättivät jatkaa reissua, Äitini, veljeni ja isäni. Tuolla reissulla minä sain alkuni.

 Reissailimme aikalailla siihen saakka, kunnes minä saavutin kouluiän. Sitä ennen ehdimme asua mm. Espanjassa banbumajassa ja olla Unkarissa lähetystyössä. Isäni tosin lähti kuvioista jo minun ollessa varsin pieni, näin hänet viimeisen kerran neljävuotiaana.

 Kouluikään tullessani jymähdimme täysin Suomeen. Viroa ja Ruotsia lukuunottamatta emme käyneet missään ennen kuin täytin 17 ja sain äidin puhutettua ympäri, lähdimme Hollantiin katsomaan artistia Mikaa. Tuolla reissulla kiersimme autolla tanskaa, lojuimme Amsterdamissa muutaman viikon, matkustimme junalla espanjaan, nukuttiin lukitussa huoneessa pariisin juna- asemalla ja kaikkea muuta jännää. Sen jälkeen minä en ole pysynyt Suomessa.

Lempi kohteeni ulkomailla on Amsterdam. Olen asunut siellä, olen käynyt 5- vuoden sisään vähintään 2 kertaa vuodessa siellä ja olen opiskellut Hollannin kieltä.

Haluaisin matkustaa eniten jonnekkin kaukomaille, Aasiaan tai Afrikkaan, Etelä- Amerikkaan tai Austraaliaan, jonnekkin jossa on niin erinlaista kuin Euroopassa. Aasiaan on matka suunnitteilla, Australiakaan ei ole mahdottomuus, sillä minulla on siellä sukulaisia.

Olen käynyt lähes kaikissa Euroopan maissa. Autolla on tullut nuorempana kiereltyä paljon maita ympäri. Vanhempana olen käynyt mm. Espanjassa, Hollannissa, Englannissa, Ranskassa, Ruotsissa, Tanskassa, Virossa ja Saksassa.

Paras matkamuistoni on ehdottomasti Espanjasta 2008. Tapasin ekaa kertaa moniin vuosiin (omiin muisikuviin) Espanjan sukuani. Kävimme siellä festareilla joilla soitti Mika, voitin festareilta 400 euroa, sillä minulla oli festareiden paras tyyli ja asenne. Festareiden jälkeen idolini Mika tuli juttelemaan minulle ja juttelimme siinä reilut puolituntia, minä, äiti, Mika,  Mikan äiti ja manageri. Ihan uskomaton päivä kaikinpuolin.

Ikävin matkamuistoni on varmasti tältä kesältä Hollannista kun minut heitettiin festareilta ulos ilman syytä, ilman selitystä, ilman puhelinta, ilman rahaa ja ilman että siitä kerrottiin yhdellekkään kanssa matkustajalleni. Vartia samassa rikkoi puhelimeni ja potki minua jalkaan. Muutamantunnin painajaisen jälkeen sain soitettua äidilleni jonkun puhelimesta, joka soitti poikaystävälleni, joka oli etsinyt minua ympäri festareita. Onneksi yksi mukava vartia päästi meidät neljäntunnin painajaisen jälkeen takaisin sisään.

Petyin hiukan Pariisiin. Sitä on hehkutettu niin paljon muodin mekkana ja romanttisena kaupunkina. Minusta se ensikatseella vaikutti hiukan tylsältä, eikä ihmiset todellakaan mitään tyylikkäitä ollut. Siellä kuitenkin oli parhaimmat asfaltit millä olen ikinä rullaluistellut. Emme olleen siellä kuin päivän, rullaluistelimme kaikki the nähtävydet läpi.

Matkalta ostan aina muistoksi jonkun apinan, yleensä pehmolelun. Rakastan apinoita! Tämä idea lähti vasta kaksivuotta takaperin, joten apinoita minulla on vasta Espanjasta, muutama Hollannista, Ruotsista ja Suomesta, mutta aion niitä jatkossa kahmia matkaani joka kohdemaasta.

Paras tapa yöpyä kohdemaassa on leirintäalue, mikäli sikäli säät sallivat. Yöpyminen on ensinäkin halpaa, toisinaankin rentoa, kolmanneksikin siellä tapaa paljon kaikenmaalaisia, neljänneksi kun matkstat sieltä keskustaan, näät paljon muutakin kuin kaupungin hälyn, viidenneksikin saat/joudut viettää aikaa raittiissa ulkoilmassa.

Kuvat ovat vuosien varrelta bongattuja, eikä niistä löytynyt enään alkuperäisiä kokoja, siksi kuvien erikokoisuus. Jatkossa panostan enemmän.